Mikä on Suomen luonnon tila luonto- ja lintudirektiivien raporttien perusteella?
EU:n luonnonsuojeludirektiivit eli luonto- ja lintudirektiivit ovat ohjanneet Suomen luonnonsuojelutoimia jo 30 vuotta. Niiden tavoitteena on pysäyttää luontokato ja saada uhanalaiset lajit ja luontotyypit suotuisalle suojelutasolle suojelun ja ennallistamisen avulla. Direktiivien toteutumista seurataan kuuden vuoden välein, ja jäsenmaat raportoivat tuloksista Euroopan komissiolle. Suomessa arviointityötä koordinoi Suomen ympäristökeskus (Syke) ympäristöministeriön ohjauksessa. Viimeisimmät raportit kattavat vuodet 2019–2024 ja sisältävät arviot 139 lajista tai lajiryhmästä, 255 lintulajista ja 68 luontotyypistä.
Raporttien tulokset ovat huolestuttavia. Tässä kirjoituksessa kerron, miksi luontotoimia tarvitaan lisää.
Mitä suojelutasolla tarkoitetaan?
Suojelutaso kuvaa kokonaiskuvaa luontotyypin tai lajin tilasta ja tulevaisuudennäkymistä. Sen arvioinnissa huomioidaan levinneisyys, esiintymisalue, rakenne, toiminta ja tulevaisuuden näkymät. Suotuisa suojelutaso tarkoittaa, että luontotyyppi tai laji menestyy hyvin nyt niin laadullisesti kuin määrällisesti ja sillä on hyvät edellytykset menestyä myös tulevaisuudessa.
Luontotyyppien ja lajien tila
Useimmat Suomen luontotyypit ovat heikossa tilassa. Boreaalisella vyöhykkeellä, joka kattaa suurimman osan Suomesta, 84 % luontotyypeistä on epäsuotuisalla tasolla. Alpiinisella alueella (Ylä-Lappi) tilanne on parempi: 80 % luontotyypeistä on suotuisalla tasolla, esimerkiksi sisävesien luontotyypit ja useimmat suoluontotyypit. Itämeren alueella tila on heikko rehevöitymisen vuoksi, ja siellä kaikkien luontotyyppien suojelutaso on huono.
Luontotyyppien kehityssuunnat ovat pääosin vakaita tai heikkeneviä. Positiivista kehitystä on havaittu vain merenrantaniityillä ja variksenmarjadyyneillä, joiden tilaa on onnistuttu parantamaan kunnostustöillä.
Peipon ja pajulinnun pesimäkannat ovat taantuneet
Kuvien lähde:
- Ryan Hodnett, CC BY-SA 4.0, alkuperäinen
- Andreas Trepte, www.avi-fauna.info, CC BY-SA 2.5, alkuperäinen
Luontodirektiivin lajien tilassa on eroja. Joidenkin lajien tilanne on parantunut, osan säilynyt vakaana, mutta myös heikkeneviä lajeja on paljon. Muutoksiin vaikuttavat osaltaan arviointikriteerien uudistukset ja tiedon tarkentuminen. Esimerkiksi euroopanmajava on arvioitu nyt riittämättömälle tasolle, koska sen kanta tunnetaan aiempaa tarkemmin. Viimeisen kuuden vuoden aikana on tapahtunut myös todellisia muutoksia. Perhosista iso- ja pikkuapollon sekä kirjopapurikon kannat ovat heikentyneet entisestään. Itämerennorpan kanta näyttää kasvavan, mutta suojelutaso on yhä riittämätön.
Lintudirektiivin raportti nostaa esiin huolestuttavan kehityksen: monien yleisten lintulajien pesimäkannat ovat taantuneet, kuten peipolla ja pajulinnulla, jotka ovat pitkään kuuluneet Suomen runsaslukuisimpiin lintulajeihin. Lajikohtaiset arviot kertovat, että 62 lintulajia on runsastunut, 80 vähentynyt ja 96 pysynyt vakaana. Runsastuneita lajeja ovat esimerkiksi pähkinänakkeli ja tikli, kun taas räystäspääsky, hömötiainen ja lapasotka ovat taantuneet. Lintukantojen heikkenemisen taustalla ovat erityisesti metsätalouden vaikutukset metsäelinympäristöihin, maatalouden muutos, metsästys ja vieraspetojen, kuten supikoiran ja minkin, aiheuttama saalistus.
Johtopäätös
Raporttien viesti on selvä: ilman lisätoimia luontokato jatkuu ja luontotyyppien ja lajien tila heikkenee. Ratkaisut ovat kuitenkin tiedossa: elinympäristöjä tulee suojella, hoitaa ja ennallistaa määrätietoisesti. Myös yritykset voivat olla tässä työssä keskeisessä roolissa. Nyt on aika toimia.
Iida Viinikainen
Kirjoittaja on biologi ja One Planetin asiantuntija.
