Luontotoimet lisäävät aurinkovoimaloiden hyväksyttävyyttä - ensimmäinen luontotoimi liittyy voimaloiden sijoitteluun
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat keskeisiä kestävyyskriisejä ja tiiviisti kietoutuneet toisiinsa. Ilmastonmuutoksen hillintä uusiutuvan energian avulla on välttämätöntä, mutta energiasiirtymän ei pidä tapahtua luonnon kustannuksella. Ilmastokriisin ja luontokadon samanaikainen ratkaiseminen edellyttää paitsi energiajärjestelmän nopeaa vähähiilistämistä myös luontopositiivista toimintamallia energiasiirtymän suunnitteluun ja toteutukseen.
Maisterintutkielmassani tarkastelin teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden rakentamisenaikaisia ympäristövaikutuksia ja haittoja lieventäviä toimenpiteitä suomalaisessa kontekstissa sidosryhmien näkökulmasta. Toteutin tutkimuksen puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, ja analysoin aineiston temaattista sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Ympäristövaikutusten tunnistaminen: paikkasidonnaisuus ja mittakaava keskiössä
Haastateltaviin sidosryhmiin kuului alan yrityksiä, viranomaisia, kuntia, rahoittajia ja järjestöjä. Sidosryhmät tunnistivat monipuolisesti teollisen aurinkovoiman aiheuttamia negatiivisia ympäristövaikutuksia, joista keskeisimmät liittyivät ekosysteemien pirstoutumiseen, elinympäristöjen heikkenemiseen, maankäytön muutoksiin sekä saasteisiin. Positiivisista vaikutuksista korostui erityisesti aurinkovoiman tuottama epäsuora hyöty ilmastonmuutoksen hillinnän kautta.
Vaikutukset nähtiin vahvasti konteksti- ja paikkasidonnaisina: rakentamisen vaikutukset vaihtelevat merkittävästi riippuen esimerkiksi siitä, rakennetaanko voimalat metsäalueille, entisille turvetuotantoalueille vai maatalouskäytöstä poistuneille alueille. Useissa vastauksissa korostettiin myös sitä, että rakenteilla olevien voimaloiden aitaaminen aiheuttaa elinympäristön eriytymistä, mikä voi katkaista ekologisia yhteyksiä.
Parhaat käytännöt: sijoittelu, vaikutusten arviointi ja luontolähtöinen suunnittelu
Sidosryhmien näkemykset parhaista ympäristökäytännöistä olivat hyvin samansuuntaisia:
Huolellinen sijainnin valinta nousi selkeästi keskeisimmäksi keinoksi välttää negatiivisia luontovaikutuksia. Erityisesti rakentamisen välttäminen metsäalueilla ja sijoittaminen jo ihmistoiminnan muokkaamille alueille nähtiin tehokkaana keinona luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Yksityiskohtainen ja läpinäkyvä ympäristövaikutusten arviointi tukee paitsi kestävää hankesuunnittelua myös mahdollistaa lupaprosessien sujuvuuden. Joissakin tapauksissa laadukas raportointi voi myös helpottaa rahoituksen saamista hankkeelle.
Luontolähtöinen ajattelumalli läpi koko hankekehitysprosessin, aina esisuunnittelusta rakennusvaiheen aikaisiin työmenetelmiin ja yhteistyöhön sidosryhmien kanssa, nähtiin oleellisena kulttuurimuutoksena kohti luonnon kannalta vastuullisempaa aurinkovoiman rakentamista.
Esteet ja kannustimet: sääntelyn rajallisuus ja markkinamekanismien rooli
Tutkimuksessa nousi esille, että merkittävä osa ympäristötoimista perustuu edelleen toimijoiden omaehtoisuuteen, sillä lainsäädäntö ja ohjeistus eivät vielä riittävällä tarkkuudella ohjaa teollisen mittakaavan aurinkovoimalahankkeiden luontovaikutusten hallintaa. Tämä luo alalle epävarmuutta ja vaihtelevia käytäntöjä, sekä voi altistaa alan riskille, jossa markkinoiden nopea kasvu ohittaa luontovaikutusten huomioimisen.
Kannustimina toimivat tällä hetkellä muun muassa:
hankkeiden sosiaalinen hyväksyttävyys,
rahoituksen saamisen ehdot (esim. vastuullisuuskriteerit),
maineenhallinta ja imagohyöty sekä
mahdollisuus säästöihin esimerkiksi ennakoivalla suunnittelulla
Sidosryhmävastuu: jaettua, mutta ei aina selkeää
Haastatteluissa nousi eroja siinä, kenelle vastuu ympäristövaikutusten ehkäisemisestä lopulta kuuluu. Osa sidosryhmistä korosti viranomaisten ja lainsäätäjien roolia, toiset puolestaan katsoivat vastuun olevan ensisijaisesti hankekehittäjillä ja rakentajilla. Yleisesti ottaen kuitenkin nähtiin, että vastuu on jaettu ja tehokas luonnon huomioon ottaminen edellyttää monitoimijaista yhteistyötä, jossa tiedonkulku ja yhteiset tavoitteet ovat keskeisiä. Yhteistyön kehittäminen, vastuun ja tiedon jakaminen läpinäkyvästi ovatkin avainasemassa, jos haluamme rakentaa aidosti luontoystävällistä aurinkoenergiaa.
Johtopäätökset: Teollisen aurinkovoiman luontovaikutusten hallinta edellyttää suunnittelua ja yhteistyötä
Tutkimukseni osoittaa, että teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden rakentamisessa voidaan tunnistaa selkeitä parhaita käytäntöjä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tutkimuksessani esiin nousseet parhaat luontokäytännöt ovat paitsi kustannustehokkaita ja toteuttamiskelpoisia, myös keskeisiä hankkeiden hyväksyttävyyden ja rahoituskelpoisuuden kannalta.
Haastatellut sidosryhmät näkivät monimuotoisuuden turvaamisen lähtökohtaisesti mahdollisena, mutta korostivat, että nykyinen sääntely-ympäristö ei vielä ohjaa systemaattisesti hyvien käytäntöjen käyttöönottoon. Tutkielmassani ehdotan, että ilmastoon ja luontoon liittyvän lainsäädännön kuuluisi olla syvemmin yhteydessä ja alalla tulisi olla omaa lainsäädäntöä, joka ohjaa luontotyöhön. Ehdotan myös, että luonto tulisi tunnustaa aurinkoenergia-alan sidosryhmänä. Tämä voisi edistää luontolähtöistä ajattelua läpi koko hankekehitysprosessin.
Jotta aurinkoenergia voi todella tukea sekä ilmasto- että luontotavoitteita, on energiasiirtymä toteutettava ekologisesti kokonaisvaltaisesti. Ei pelkästään päästövähennyksiä painottaen, vaan luontoarvot kiinteästi mukaan integroituen.
Kirjoittaja Jutta Pihlamo on opiskellut Helsingin yliopiston Ympäristönmuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa. Kirjoitus perustuu hänen maisterintutkielmaansa The best environmental practices in the construction of industrial-scale solar power in Finland.
