Belémin ilmastoneuvottelujen tulos oli vaisu, mutta pieni askel eteenpäin
Belémin ilmastoneuvottelut pidettiin 10 vuotta käänteentekevän Pariisin sopimuksen hyväksymisen jälkeen. Yksi Pariisin voimahahmoista oli Yhdysvaltojen silloinen presidentti Barack Obama, joka sanoi avajaistilaisuuden puheessaan: ”Meillä on valta muuttaa tulevaisuutta. Juuri tässä. Juuri nyt. Mutta vain, jos toimimme heti.” Belémissä Yhdysvallat ei ollut enää mukana. Eikä toimintaan oltu tartuttu tarvittavalla vakavuudella 10 vuoden aikana.
Belémistä odotettiin erityisesti tiekarttaa fossiilisista polttoaineista luopumiseksi, mutta sitä ei kaikkien osallistuvien maiden kesken saatu aikaiseksi. Positiivista kuitenkin on, että 200 maailman maata pystyy edelleen neuvottelemaan ja sopimaan joistain ilmastotoimista. Belémin kokouksen myötä Pariisin sopimuksen 1,5 asteen globaali ilmastotavoite säilyy edelleen tavoitteena.
Laiha sopu 200 valtion kesken on parempi kuin se, ettei mitään neuvottelutulosta olisi saavutettu. Täydellinen epäonnistuminen olisi vienyt pohjaa tulevilta neuvotteluilta ja pahimmassa tapauksessa öljyntuottajamaita olisi saattanut livetä neuvottelurintamasta tulevina vuosina Yhdysvaltain tavoin.
Ilopilkku neuvotteluissa oli, että yli 80 maata muodosti koalition, jossa ne sitoutuivat pyrkimykseen vauhdittaa irtautumista fossiilisista polttoaineista. Näyttääkin siltä, että öljyntuottajamaiden jarruttelun vastavoimaksi on syntynyt ja syntyy pienempiä ja suurempia koalitioita, jotka toimivat jarruttelijoista huolimatta - ja haastavat heitä.
Eri maiden koalitiot kuten saarivaltioiden koalitio, kaupunkien koalitiot, rahoitussektorin koalitiot ja elinkeinoelämän koalitiot kirittävät ilmastotoimia. Niiden ääni vahvistuu vuosi vuodelta. Ne olivat mahdollistamassa Pariisin sopimusta ja olivat myös Belémissä vaatimassa Pariisin sopimuksen konkretisoimista.
Nyt, kun ilmaston kuumeneminen aiheuttaa ennennäkemättömän voimakkaita tuhoja ja vaatii akuutteja sopeutumistoimia monilla alueilla, on hyvä, että maailman maat edelleen kokoontuvat neuvottelemaan ja erilaiset koalitiot kirittävät heitä. Tämä toivottavasti saa öljyntuottajamaatkin pohtimaan omaa rooliaan.
Näin voi tapahtua, kun koalitiot kasvavat tarpeeksi vahvoiksi. Ja kuka tietää, vaikka jarruttajavaltioidenkin johtoon nousee uusia voimahahmoja. Siihen asti maailman maiden välinen neuvotteluyhteys on pidettävä hengissä.
Jarruttelijoita on haastettava kaikilta suunnilta.
Mari Pantsar
Kirjoittaja on One Planetin toinen perustaja ja hallituksen puheenjohtaja.
